Olimme Marin kanssa viime yön Helsingissä 30 seconds to marsin keikalla, joten Tala oli isin kanssa kotona. Ikävä oli aivan kamala, varsinkin nukkumaan mennessä! Aamullakaan ei tullut kukaan pussailemaan :( Mutta ai että, kun päästiin kotiin tuolla neljän jälkeen... Täytyy sanoa, että ei ole Tala ollut mun näkemisestä noin iloinen aikoihin! Kyllä oli ihanaa taas päästä kotiin oman pojan luokse!

Melkein heti kotiin päästyäni lähdettiin agility-treeneihin taas, pelon sekaisin tuntein, että mitähän tällä kertaa... Käytiin ensin vähän lenkkeilemässä ja sitten hommiin. Ensin kokeiltiin uutena juttuna putkea joka oli mutkalla, vähän oli hankalaa Talalle ensin, kääntyi aina putkesta takaisin, muutaman kerran jälkeen tajusi jutun. Se oli tosi rauhallinen, ihmettelin vähän aikaa, että mikähän tuota koiraa nyt vaivaa, mutta tajusin, että taitaa olla taas hihnan toisessa päässä se "vika"... Mua ei enää jännittänyt niin paljon uusi paikka, uudet ihmiset ja aivan uusi laji ja tietämättömyyteni siitä, joten osasin olla rauhassa ja siinähän se koirakin sitten samalla! Seuraavaksi oli taas kaksi aitaa peräkkäin ja opeteltiin niitä. Sitten taas uusiin hommiin, vuorossa oli kepit, Tala tuntui olevan luonnonlahjakkuus, hirveällä vauhdilla, ei meinannut oma käsi pysyä perässä, tai siis edellä :) Muutama kerta niitä ja sitten taas uusi juttu, pussi, ei ongelmia, sisään vaan, eikä edes kääntynyt ympäri tällä kertaa! Takaisin putkelle ja siihen yhdistettynä aita, ensin aita-putki-yhdistelmä, sitten putki-aita-yhdistelmä, hyvin meni, vähän jäi hölmistyneenä kattomaan putken suulle, kun ei ollukkaan palkkaa, mutta lähti heti liikkeelle kun ohjasin esteelle. Viimeisenä mentiin puomia, tai siis osaa siitä nojallaan pöytää vasten, hyvin meni, hieman haparoivaa varvasta, mutta eiköhän se siitä kun saa vähän rohkeutta! Hieno ilta siis kokonaisuudessaan, täydellisiä ei voida olla, vaikka äiti sitä välillä tyhmyyksissään itseltään ja koiraltaan vaatii...

Viikonloppuna olisi siis näyttelyt (la ja su), enää muutama päivä aikaa koota itsensä taas kasaan... Eiköhän se taas suju ihan hyvin, kunhan en oo niin kireä ja vaadi koiralta liikoja. Paljon on opeteltavaa, siis minulla, Talahan on loistava! Äiti on ylpeä pienestä karvapallostaan :)