Niin ne sitten lähtivät, siis Talan kivekset  Leikkaus meni hyvin ja toipuminenkin on ollut yllättävän kivutonta! Kauluri on pikkasen häirinnyt elämää, mutta ei tuota näytä haittaavan enää seiniin törmäilyt  Pieniä muutoksia on jo havaittavissa, Tala on paljon läheisyydenkipeämpi, se tykkää olla lähellä hoidettavana  Ja erittäin mukavana yllätyksenä se on saanut korvansa takaisin lenkillä! Se oikeastikin kuulee, kun sanon sen nimen ja kääntyy joka kerta luokseni ottamaan nappulan, uskomatonta, tuota se ei ole tehnyt 2 vuoteen! Ihana koira!!

Jato oli hoidossa vanhemmillani ensimmäiset kaksi yötä, tosin kävin hakemassa sen lauantaiaamuna agilitytreeneihin, jotka meni yllätys yllätys taas hienosti, tuo koira ei oikein enää osaa yllättää mua hienoudellaan, se on joka kerta tasasesti huippuhyvä!! Joka tapauksessa äitini ihastui Jatoon ihan täysin, joka sekään ei isona yllätyksenä tullut, tosin yllätyksenä tuli se, että ne oli viettänyt helliä aamuhetkiä vierekkäin lattialla makoillen, meidän äiti, joka ei ennen edes pystynyt koskemaan koiraan käsillä  Jato on tollanen sydäntenvaltaaja  Taisipa eilen vanhempi siskonikin ihastua aika tavalla Jatoon, se kun on niin rauhallinen ja tottelee kaikkia käskyjä, siskon sanoja lainaten. Oli kyllä ihana saada Jato takaisin kotiin, ikävä oli kova, kaikilla! Oli todella näkemisen arvoista, kun pojat näki toisensa, Jato oli tosin hieman ihmeissään, mutta Tala oli innoissaan, kuin Anne jouluaattona

Tokoa ei päästy treenaamaan kovien pakkasten takia... Harmittaa kovasti, mutta onhan meillä vielä pari kuukautta aikaa hioa liikkeet kuntoon. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että Jaton saan varmaan valmiiksi, mutta Talan kanssa pitäis tehdä ihan hirveästi töitä, että saisin sen edes hyväksi... Alotan tammikuussa opinnot Suomen Eläinkoulutuskeskuksella, joten aikaa menee hyvin paljon myös siihen.

Ylihuomenna on jouluaatto ja tämän kuvan myötä toivotamme kaikille ystävillemme Hyvää Joulua ja Unelmien Täyteistä Uutta Vuotta!