Eilinen meni agilityn parissa, toivoin vähän parempaa menestystä kuin edellisissä treeneissä, joissa Tala ryntäili saman ryhmän tollerin jalkaväliin... Mutta ei, Tala oli taas aivan kamala. Hirveätä piippaamista ja ryntäilyä toisten koirien luokse. Ohjaajamme toi kokeiltavaksi meille kauko-ohjattavan sitruunapannan, pelkkä äänimerkki herätti Talaa kyllä aika hyvin ja sain sen edes vähän kuuntelemaan, mutta huomasin heti siinä hermostumista ja jännittyneisyyttä. Ensin harjoteltiin estettä ja senhän Tala taitaa oikein hyvin, "helppo juttu" sanoo Tala. Sitten matkalla putkelle harjottelemaan, Tala ryntäili taas muiden koirien luokse, joten kokeilin antaa vähän sitruunaa ja ressukka oli aivan paniikissa... Eka kerta putkeen ja Tala jäi jumittamaan putken suulle, paniikissa, ei auttanut mitkään herkut eikä lelut. Vähän aikaa meni ja sitten tuli ulos ja suoraan mun jalkoihin turvaan. Otettiin sitruunapanta pois, se ei todellakaan ollut Talan juttu. Mun pieni murrosikäinen rakkauteni...

Vähän aikaa leikin Talssonin kanssa pallolla ja sitten kokeiltiin taas estettä, se oli ihan jees, pientä hermostuneisuutta oli edelleen havaittavissa. Sit kokeiltiin este-putki yhdistelmää ja ei se onneksi enää yhtään pelännyt, hyvin meni! Tala kyllä osaa taitavasti lukea mua ja mun käsimerkkejä, niitä onkin harjoteltu pienestä saakka. Kotiin mennessä se oli jo ihan oma itsensä, onneksi!

Tänä aamuna taas koitti Talalle se kauhea hetki, kun äiti lähtee töihin, en ymmärrä miks sille on yhtäkkiä tullut tollanen "mut taas jätetään tänne ainakin viikoks ihan itestään..." Naama on niin mutrulla ja voi että koira voi olla säälittävän näköinen... Noh, kyllä tuo taas piristyy kun meen kotiin! Tänään onkin trimmaaminen edessä, saas nähdä heilahtaako saksikäsi taas sivuun... :)