Nyt kun olen sairaslomalla (poskiontelontulehdus) on aikaa kirjottaa blogiin :)

Toukokuussa käytiin Talan kanssa tammikuun jälkeen eka kertaa kokeessa Kokkolassa. Fiilis oli taas inhottava, kun heti meidän mennessä kehään Talan vire laski olemattomaan ja se ei ollut yhtään oma itsensä. Allan Aula kuitenkin antoi hienoja pisteitä vaikkei ihan niitä oltais ansaitukkaan. Loppupisteet olivat 249, jotka ovat meidän korkeimmat pisteet. Paikkamakuu meni hyvin, nousi istumaan kun pääsin viereen. Seuraaminen oli aivan kamalaa haahuilua... Istumisessa haukahti, luoksetulossa kaksi käskyä maahan. Ruutun meni hienosti mutta varasti sieltä liikkurin käskystä. Hyppynouto oli hieno, samoiten metalli. Tunnari meni sitten nollille, en tiiä mikä Talalle sitten tuli, oliko sade ja tuuli sekottanut hajut muihin kapuloihin jo siinä vaiheessa... Kaukot oli sitten se meidän riemuvoitto! Tala teki kaikki vaihdot hienosti ja ei liikkunut kun noin 15 cm eteenpäin :) Fiilis oli kuitenkin aika matalalla sen vireen vuoksi ja päätä vaivasi ajatukset, että mitä minä pystyn tekemään?

Kesäkuun 14. päivä sitten mentiin Pieksämäelle kokeeseen missä tuomarina oli Salme Mujunen. Kovin paljoa en odottanut, koska tiesin, että Salme ei kovin löysä tuomari ole. Paikkamakuu meni hienosti, yksi pieni piippaus 15 sekuntia ennen ajanloppua. Yksilöliikkeisiin otin Tala suoraan austosta, ajattelin, että sillä saadaan virettä pidettyä korkealla! Ja niinhän se pysyi :D Seuraamisessa tuli useampi haukahdus ja vinkumista, istumisessa taas se haukahdus. Luoksetulossa seisomiseen kaksi käskyä, maahan meni hyvin. Ruutuun meni tosi hienosti, tosin karkasi taas, nyt jo ennen liikkurin käskyä. Hyppynouto oli hieno, olisi saanut olla vähän ripeämpi. Metalli oli taas vähän nihkeä. Tunnari onnistui tällä kertaa tosi hienosti! Mutta kaukoissa sitten vire laski taas ja Tala tuli eteenpäin oman mittansa. Salme tuntui tykkäävän meistä, koska me saatiin yllättävän paljon pisteitä :) Loppupisteet oli 244, ei huono ollenkaan!

Nyt sitten keskitytään siihen, että löydän sen oikean vireen, sen joka näkyy aina kun treenataan! Ja kaukot otetaan syyniin, pitelen takajalkaa paikallaan niin kauan ennen kuin Tala sen hoksaa, oikeasti.

Agin SM:ssä käytiin tekemässä kaksi hylättyä, ensin perjantain agiradalla ja sitten lauantain joukkuekisassa. Harmittaa ihan tosi paljon, koska lauantain rata oli helppo ja tulos olisi pitänyt saada... Nyt pitää alkaa keskittymään oikeasti suorituksiin, eikä vaan rallatella!

Jaton kanssa ei olla kisattu. Tokokokeeseen mennään toivon mukaan elokuussa, riippuu siitä, että kerkeänkö saada sen valmiiksi siihen mennessä. Agikisoja ei ole lähettyvillä ollut ja en viitsi lähteä kovin kauas. Kunhan kesä etenee ja saan tietää vähän enemmän noita muita menoja niin sitten katsotaan jotkut  mukavat kisat :)

Talan kanssa elämä on ollut taas vähän hankalaa... Ukkonen on saapunut, samoin ötökät, jotka stressaa Talaa näköjään enemmän tänä kesänä kuin aikaisempina. On niin inhottavaa katsoa, kun toisella on hätä muttet voi auttaa mitenkään, vain olemalla lähellä. Myös murinajutut on nostaneet päätään taas... Ihan yksinkertaisen pyynnön ja palautteen takia Tala keksi alkaa murisemaan minulle. Tiedän jo, että siihen on turha alkaa nousemaan vastaan, koska Tala vaan yltyy siitä. Otinkin sen sitten syliotteeseen sohvalle. Siinä se tärisi ja murisi ja minä pidin kiinni rauhallisesti. Kymmenen minuuttia siihen taisi mennä, kun tilanne rauhottui ja pystyin päästämään irti. Tala makasi hetken siinä vieressä ja sitten nousi niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Nämä asiat on aina niin inhottavia... En ikinä uskoisi, että Tala purisi noissa tilanteissa minua, jos vaan käyttäydyn rauhallisesti. Voitosta en sitten voi sanoa samaa ja sitähän sitten Tala pääsee käyttämään hyväksi :( On niin hankalaa, kun pitäisi opettaa ihminen joka ei ole ollut eläinten kanssa tekemisissä, olemaa niiden kanssa oikein. Onhan se jo oppinut paljon, mutta en vaan haluaisi ottaa sitä riskiä, että joku päivä oikeasti sattuu... Katsotaan mitä aika tuo tullessaan eteemme.

Jaton kanssa pitäisi miettiä kastrointia. Olisi niin paljon helpompaa harrastaa, kun sen ajatukset ei pyörisi milloin minkäkin ympärillä. Toinen vaihtoehto olisi tulpat sieraimiin, ettei hajut tulisi nenään :D :D En vaan millään haluaisi vielä kastroida sitä, vaikka me ehkä saataisiin sen eturauhasjuttujen takia todistus näyttelyihin, niin silti uskon, että ne asiat vaikuttaa tuomariin vaikkei pitäisi. Olis niin mukava kuitenkin käydä vielä näyttelyissä!

Saas nähdä mitä asioiden kanssa tapahtuu, sen tiedän, että nyt on kesä ja me nautitaan elämästämme niin paljon kuin vain voimme :)